sunnuntai 27. marraskuuta 2016
Loppupohdinnat
Kirja on luettu, viimeisen postauksen ja loppupuhdintojen aika.
Teoksen aihe on rajan vetäminen oikean ja väärän välille, johon myös kirjan nimi viittaa. Teemoja ovat eutanasia, rakkaus, halu,vastuu ja rajojen koettelu. Eutanasia näkyy Anjan ja hänen miehensä suhteessa. Onko oikein tappaa ihminen, joka sitä itse haluaa?
Rakkaus,halu ja vastuu on vahvasti esillä Julianin ja Marin suhteessa, mutta myös rajojen koettelu. Mari on rakastunut Julianiin ja saa vastakaikua, mutta onko se oikein? Pitäisikö Julianin ottaa enemmän vastuuta tilanteesta?
Hyvää kirjassa oli kohtausten yhteneväisyys. Mari oli joella ja mietti hyppäävänsä, samaan aikaan kun Sanna putoaa jokeen. Varsinkin kyseinen kohtaus oli ajatuksia herättävä. Ihmisille, jotka eivät halua satuttaa itseään voi tapahtua onnettomuuksia samaan aikaan, kun joku haluaisi varta vasten tappaa itsensä.
En pitänyt kirjan lopusta. Ilmaan jäi mielestäni liikaa kysymyksiä, toisin sanoen, kaikki tarinat jäivät auki. Mitä Julianin ja Marin suhteelle tapahtuu? Selviääkö Sanna? Jääkö Anja kiinni miehensä surmaamisesta?
Julianin ja Marin suhteessa valta ja halu sekoittuvat. Julianilla on valta päättää suhteen jatkuvuudesta ja toisaalta myös Marin hyvinvoinnista.
Myös Anjalla on valtaa. Hänen kohdallaan kuitenkin valta on suuri taakka. Hänen miehensä on pyytänyt Anjaa tappamaan hänet ja valta päättää tilanteen ratkaisemisesta on Anjalla. Pitäisikö miehen antaa "kärsiä" vai toteuttaa hänen toiveensa?
Teos osoittaa, että eutanasia olisi suotavaa, ainakin tietyissä tilanteissa.
Marin osuus kirjasta herätti myötätuntoa. Itsensä etsiminen, ahdistus ja kavereiden luomat paineet voivat välillä olla ylitsepääsemättömiä. Rajojen kokeilu on yleistä kyseisessä iässä, joillain enemmän toisilla vähemmän.
Osittain suuttumusta herätti Julianin ja Marin suhde. Varsinkin Julian tiesi, että suhde oli väärin. Miksi hän antoi sen jatkua?
Anjan ja miehensä tarinassa teos vaikuttaa paljon tunteisiin vetoavilla muistoilla sekä sanavalinnoilla.
Marin ja Julianin suhde saa välillä miettimään oikean ja väärän rajoja. Mari rakastaa Juliania, mutta onko suhde siltikään oikein?
Tosielämässä monesti ihmiset eivät ymmärrä, kuinka paljon lapset oikeasti tajuavat asioista. Annin osuudet kirjassa osoittavat sen. Varsinkin osa lapsista ymmärtää erilaisista tilanteista enemmän mitä aikuiset luulevat.
Odotukseni kirjan suhteen täyttyivät. Vaikka kirja loppuikin ikään kuin kesken, sitä ei voinut ennalta arvata. Ennalta-arvaamattomat juonenkäänteet ja henkilöiden mielenkiintoiset ja erilaiset näkökulmat tekivät kirjasta todella hyvän. Henkilöiden näkökulmien vuorottelu toi sopivaa vaihtelua juonen kulkuun.
-Arja
Teoksen aihe on selkeästi raja oikean ja väärän välillä ihmissuhteissa. Teemoja voi teoksesta lukea useampia: vallankäyttö, intohimo, rakkaus ja moraali. Vallankäyttö ja rakkaus näkyvät Anjan ja tämän miehen suhteessa. Anjalla on valta tappaa miehensä ja tehdä hänelle käytännössä mitä tahansa, mutta hän kuitenkin edelleen rakastaa miestään ja käy sitkeästi hoitokodissa tapaamassa tätä. Myös moraali näkyy Anjan ja hänen miehensä suhteessa. Anja pohtii usein oikeuttaan tappaa miehensä. Tappaminen on väärin, mutta onko oikein olla täyttämättä miehen terveenä esittämä pyyntö saada kuolla menetettyään muistinsa? Intohimo ja moraali näkyvät Julianin ja Marin suhteessa. Intohimo paistaa suhteesta selkeästi. Sekä Mari että Julian haluavat toisiaan palavasti. Silti, vaikka Julian kuinka kokisi vetoa tyttöön, onko se moraalisesti oikein? Mari on alaikäinen ja Julian on hänen opettajansa.
Kirjassa oli paljon hyvää. Näkökulmien vuorottelu yhtenä suurimmista plussista. Myös se, että kaikki tapahtumat kietoutuivat tavalla tai toisella toisiinsa, vaikka ne esitettiin täysin erilaisten ihmisten näkökulmista, selkeytti tarinaa ja teki siitä mielenkiintoisemman. Muuta hyvää teoksessa oli tapahtumien realistisuus ja aidon tuntuinen kuvailu. Tapahtumat voisivat olla käytännössä kenen tahansa ihmisen elämästä.
Huonoa kirjassa puolestaan oli se, että jotkin tapahtumat olivat melko ahdistavaa luettavaa, esimerkiksi kuvaukset Anjan itsemurhayrityksestä ja Annin peloista. Myös kirjan loppu jäi kysymysmerkkinä ilmaan roikkumaan. Selkeää päätöstä tapahtumille ei tullut.
Kirjassa valtaa käyttävät Julian ja Anja. Julianilla on mahdollisuus kieputella Maria pikkusormensa ympäri ja tämä on valmis tekemään mitä vain Julianin huomion eteen. Anjalla taas on valtaa miehensä suhteen. Hänellä on mahdollisuus tehdä miehelleen mitä vain halutessaan. Molemmissa tapauksissa on kyseessä sekä henkistä että fyysistä vallankäyttöä. Julian käytti fyysistä valtaa myös vaimoonsa, hän nimittäin löi tätä muutamissa kohdissa.
Teos herätti paljon ajatuksia ja tunteita. Mielestäni on väärin, että Julianilla oli suhde Mariin vaimonsa selän takana. Hämmennyin siitä, kuinka Julian kohteli vaimoaan ja ajatteli hänestä pahaa, eikä edes yrittänyt selvittää välejä. Tunteita herättivät myös Marin viiltely ja Anjan itsemurhayritykset sekä suru, jota hän koki miehensä takia. Kaikki nämä asiat ovat mahdollisia kenen tahansa elämässä, mikä tuntuu surulliselta.
Vaikka kirjassa puhuttiin paljon eutanasiasta, ei se vaikuttanut mielipiteeseeni sen oikeudenmukaisuudesta.
Teos ei tunnu olevan eutanasiaa vastaan.
Teoksen tarinat sopivat hyvin nykyaikaan. Itsemurhat, viiltely ja nuorten ongelmat ovat nykypäivää samoin kuin omaisten suru kuolevien ja sairaiden läheistensä puolesta. Etenkin teoksen traagisuus ja todenmukaista vaikuttaa ihmisiin.
Odotukseni kirjasta täyttyivät. Aihe ja henkilöt olivat mielenkiintoisia ja vaikuttavia. Kirjoittaja on onnistunut kuvailemaan tilanteet aidosti eri ikäisten ja eri elämäntilanteessa olevien henkilöiden näkökulmasta, aivan kuin hän olisi kirjoittanut omasta elämästään.
-Aino
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti